Viime aikoina on vähän tuottanu päänvaivaa ja ahdistusta nää Kertun karkautempaukset. Sehän ei jäänyt tohon ekaan kertaan vaan K teki saman tempun parin päivän päästä myös agilityssä. Tällä kertaa ajattelin, kun ei ekan huudon jälkeen tullut, että nyt käyn hakemassa sen sieltä ja heivaan häkkiin. Treenikaveri yritti heti häätää Kerttua oman koiransa luota pois (tosi hyvä), mutta ei se liikuttanut Kerttua yhtään. Yritin napata sen kiinni, mutta ei se sitten ollutkaan niin helppoa kun etukäteen kuvittelin. Kerttuhan lähti siitä sit ravaan pisin hallia hepulipäissään, veti vähän esteitäkin siinä samalla... Lopulta se sit tuli luo, kun menin jököttämään seinän viereen enkä huomioinu sitä mitenkään.
Onneksi treenikaverit on mukavia ja ymmärtäväisiä, loppuaika siinä sitten juteltiinkin tilanteesta ja mietittiin ratkasuja. Tilanteista on nyt aikaa ehkä kuukausi, eikä homma oo ton jälkeen onneksi uusiutunu. Mutta ihan hirveä tilanne kun ei pysty luottamaan enää samalla tavalla ja omat ajatukset pyörii vaan siinä lähteekö se lätkimään.
Yhdistävänä tekijänä näissä karkailuissa on ollut mun mielestä ainakin se, että Kerttu on jo käynyt aika hyvin kierroksilla ja karkaamisvaiheessa se ei oo ollut käskyn alla/suorittamassa mitään pyydettyä. Ehkä sillä on siinä vaiheessa keittäny yli ja se on keskiny omaa actionia?
Heitetääs tähän väliin vielä parit kuvat Tappien marraskuiselta uimareissulta. Kiitos kuvista Tanja!
Kommentit