Istuttiin tiistaina iltaa työporukan ja työntekijöiden koirien kanssa.
Mukana oli Cockerityttö Mimmi, Cottonpoju Tirri ja meijän Kerttu. Kaikki koirat
tuli tosi hyvin toimeen keskenään! Voi olla, että asiaan vaikutti sekin, että Kerttu
oli ollu päivän jo mukana töissä ja kävellyt pienen lenkin - oli ihan naatti...

Kerttu ei kertaakaan härnänny muita näkkymisellä, haukkumisella tai ärinöillään.
Nätisti vaan tyytyi heiluttaan häntää ja nukkumaan. Ei tullu edes yhtään pissaa sisälle
vaikka vieraassa paikassa oltiinkin! Ainiin, paitsi meinas Kerttu käydä syömässä Mimmin
ruoat...

Tässä muutama amatöörimäinen otos illasta:



Ei niitä oikeen helposti saanu samaan kuvaan mahtumaan...

Kerttu täytti 11 viikkoa keskiviikkona ja punnitus kyllä hiukan kummastutti. 4,5kg!
Voiko olla, että olisi painoa tullut viikossa vain vaivaiset 200g?? Vaaka ei ole kyllä
kovin tarkka, mutta silti ihmetyttää. Oon jopa yrittäny hiukan kasvattaa sen ruoka-annosta.

Uusia piirteitä Kertussa on ilmenny taas:

-Vartioiminen (pihalla selvästi vartioi, naapureita haukutaan takapiahalta, mutta jos
samat tyypi tulee vastaan parkkiksella, sillon ne on mukavia.) Myös pimeällä pitää
helposti ihmisiä ja koiria epäilyttävinä, puhahtelee.

-Jääräpäisyyttä sillä on joissain asioissa. Aina kun lähdetään pihalle, sitä saa
täysillä suostutella tulemaan pihalta eteenpäin. Kun ollaan päästy eteenpäin, kulkee
kivasti mukana, mutta jostain syystä aina jämähtää siihen etupihalle jarrut päälle...
Yritettiin mitata säkää rullamitalla ja jotenkin se oli siitä tosi vastenmielistä kun
olis pitäny seistä paikallaan ja me sohittiin sen selkää mitta ojossa. Alkoi ihan
karttaa mittaa kun sen ottaa esillekin. Ei edes meinannu tulla hakemaan namia mitan
päältä, niin järkyttynyt se siitä oli.

-Aamusekoilu. Nykyään joka aamu saa sellasia hepuleita, puree pohkeita, vaatteita ym.
Sitä se hyvin nukuttu yö teettää.. Iltahepulit on myös aina jossain välissä vedettävä.

-Luun vartioiminen. Tämä tuli esiin kerran, kun se järsi siankorvaa ja menin ottamaan
sen pois. Murisi, eikä olis irrottanu otetta siitä millään. Sitä ollaan nyt yritetty
kitkeä niin, että otetaan välillä pois ja annetaan heti takasin, joskus annetaan
vaihtarina jotain muuta hyvää. Ei ole enää murissut.

-Tihulointi on nyt kai alkanut. Suuremmilta tuhoilta ollaan onneksi säästytty, mutta
töissä sai repästyä huoneen nurkasta kivan palan tapettia irti... Kotona yksin ollessaan
on alkanut järsiä betonipylvästä (siis sellasta, joka kai jotenkin kannattelee yläkertaa.)
Nyt sitten vaa odottelemaan millon talo lysähtää kasaan. Myös kaikki kivet, puuhake ja
muu ihana eksyy suuhun yhä useammin.

-Ulos pyytäminen. Jotain positiivistakin, meinaan Kerttu osaa jo kotona mennä oven taakse
hädän hetkellä. Ei se siinä kyllä kauaa jaksa odottaa, eli jos ite ei heti huomaa niin
se on sitten vaan oma vika. Suostuu myös jäämään pihalle itekseen, oven saa sulkea perässä.