Meidän tokat näyttelyt ei menny mun mielestä niin hyvin ku ekat. En tiedä, mutta jotenkin Kerttu ei ollut nyt niin mukana menossa. Kun mentiin kehään, niin Kepa ensinnäkin järkytty ku naapurikehässä joku portugeesi ulvoi. Seisottaminenkin tuntu jotenkin ihan hirmu vaikealta taas.. ei sillä että oltais hirveesti panostettu sen harjotteluunkaan. Yksissä Tamskin näyttelytreeneissä käytiin ennen, muuten on jääny vähän vähiin.

Kerttu oli jotenkin jännittyneessä mielentilassa muutenkin, ja tutkimistilanteessa ei seisonu ryhdikkäästi vaan yritti nojailla mua vasten. Kaikesta huolimatta saatiin ihan hyvä tulos ja arvostelu. Mä en oikein tiedä miten nää lyhennykset menee, mutta ehkä jotain tällasta: JUN ERI, JUK3 (?). Yhteensä meitä tyttö-junnuja oli 4.

Ja tässä yx erinomainen kännykuva Kertun "seisottamisesta" :D

Tuomari Paula Rekirannan arvostelu:
Erittäin hyvän tyyppinen, sievä nuori narttu. Vielä kapea kallo, hyvä kuono-osa. Hyvä kaula ja rintakehä. Hieman lyhyt luisu lantio. Hyvät kulmaukset. Erittäin hyvä karvanlaatu. Kevyet liikkeet.

Tosi kiva ylläri oli, että nähtiin täällä Kertun sisko jota ei olla nähty sitten kasvattajalta lähdön jälkeen! Kyllä niissä vaan yllättävän paljon löyty yhteistä näköä. Paikalla oli myös Kertun iskä ja muitakin tuttuja nähtiin...:) Nyt tuleekin sitte vähän näyttelytaukoa kun Kertulta lähti turkki.  


TSADAAM!