Täällä ollaan taas. Viime aikoina on ollu aika paljon vilinää (työkiireitä, remppahommia, koirajuttuja...). 

Kuun alussa startattiin uudessa agiryhmässä. Pientä stressiä olin jo kehitellyt päässäni kun näin Niihaman kentän. Käytiin siellä Huugon ja Kertun kanssa hyppytekniikatreeneissä ennen meidän ekaa agikertaa. Kerttu oli lievästi sanoen vauhko päästessään pitkästä aikaa ulkonetälle ja ohi köpöttelevä hevonen ei varsinaisesti rauhoittanut olotilaa.

Tolla hiekkapläntillä on kaks agikenttää vierekkäin (erottajana toimii pieni muovinen "verkkokangas" mikä ei hirvästi pidättele jos koira siitä tahtoo mennä läpi). Mietinkin, miten Kerttu kestää sen häiriön kun itse ollaan radalla ja toinen vetää rataa vieressä. Ja kestääkö häiriön muista radan vierellä olevista koirista. Mutta meillä ei oo (tähän asti) ollut mitään ongelmaa. Kerttu ei oo välittäny muista koirista mitään (tähän asti)!!

Muutenkin meillä on tosi kiva ryhmä koossa ja taitava kouluttaja. Lähdöissä meillä on välillä edelleen ongelmana, että kerttu ei jää lähtöön paikoilleen vaan sitä pitää asetella useesti. Se myös välillä kiihtyessään napsii mua radalla ja hyppii. Näissä jutuissa pitäis tiukentaa otetta ja kertoa että ei näin, ja vaatia siltä enemmän esim. lähdöissä pysymistä - tietää kyllä tasan tarkkaan paikka käskyn merkityksen.

Ois niin kiva jos tapsukka rakentelis mulle muutamia esteitä ni pystyttäis kesällä harjottelemaan porukoilla. Sais rauhassa harjotella lähtöjä ja keppejäki ois niin kiva päästä harjottelee omatoimisesti.

Mä olen myös koittanu treenata itseäni sopivammaksi ohjaajaksi. Tappien kanssa treenaillaan joka maanantai  juoksutekniikkaa. Viimeks oltiin agiradalla ja koitettiin ohjata kaveria. Mulle on ihan sairaan vaikeeta muistaa sitä rataa vaikka rauhassa saiskin tutustua. Paraneeko se radanmuistamistaito harjottelulla? En tosiaan muistanu sitä 22 esteen rataa, sitte kun vielä pitäis liittää siihen oikeelaiset ohjauskuviot ja jos mukana olis vielä koira sekottamassa ni huhhuh, hirveen vaikeeta! Jotenkin agitreeneissäkin ajattelen ehkä että ei mun tarvi muistaa sitä koko rataa kun ei me kuitenkaan edetä kepan kanssa ku pari estettä kerrallaan:) ehkä pitäs muuttaa asennetta siinä kohtaa :D

Agin lisäksi ollaan ehditty käydä tutustumassa koiratanssiin. 2 kerran tutustumisesta päästiin kylläkin osallistumaan vaan toiseen, että hirveitä tanssikoreografioita ei ehditty vääntämään. Hauska laji noin pikasellakin kokeilulla, tiedä vaikka joskus ois aikaa kurssillekin.

Ollaan myös nyt kesän ajan mukana hakukurssilla. Intoa tuolla on kyllä lajiin kuin lajiin..:) Tällä kurssilla on kyseessä pelastuskoirahaku, eli koira saa vapaasti etsiä ihmisiä ilman mitään pistoja. Muutaman kerran ollaan tehty ennen makkararinkiä ja kurssi aloitettiinkin helpolla, laajennetulla ringillä. Kerttu oli vähän turhan innokas eikä malttanut jäädä syömään nameja ekan maalimiehen luo, kun huomasi jo toisen. Se oli vähän sellasta poukkoilua ja seuraavalla kerralla tehtiinkin yksittäisiä hakuja. Kerttu näki kun maalimies lähti metsään, muttei tainnu ymmärtää että se on nyt se tyyppi joka menee piiloon ja se pitää etsiä. Kyllä K sen löysi, mutta sitten tulikin mörkö ja piti haukkua. Mentiin yhdessä katsomaan, ja sillon tais Kerttu hokasta että tää olikin tätä. Seuraavaa piiloilijaa ei tarvinnu enää ihmetellä. 

Tässä muutama Tytin ottama kuva hausta. Kiitos!:)









Kimppalenkkejäkin on mahtunut mukaan viime kuukauteen. Huhtikuussa käytiin kevätretkellä Iinan ja Nalan kanssa Hervannan Makkarajärvellä. Nala on kertun ekoja frendejä pentuajoilta ja hienosti likat vaan tulevat toimeen edelleen. 

Ollaan otettu osaa myös vesikoiralenkeille ja Kerttu osaa kyllä olla niin nätisti isommassakin porukassa. Välillä juoksentelee muiden mukana mutta tulee aina tsekkaamaan että olen tallessa. Aluksi K ei kehdannut sanoa innokkaille uroksille kun tulivat tekemään liian läheistä tuttavuutta, mutta pian jo oli oma täpäkkä itsensä ja kertoi selvästi että menehän kauemmas. Yksi ikävä törmäys tuolla myös sattui kun Kerttu leikki vuotiaan perrotytön kanssa juoksuleikkejä. Yksi portugeesi kaverinsa kanssa leikki samanlaista juoksuleikkiä. Ja sitten osuivat törmäyskurssille - nokkakolari portugeesin kanssa. Kerttu kiljui ja kipitti mun jalkoihin suojaan, inisi siinäkin vielä ja oli hiukan tokkurassa. Tätä ulinaa kesti ehkä joku 5 sek, tutkin K:n läpi ja katsoin linkuttaako tms. Mitään näkyvää ei ollut ja kävelikin normaalisti, joten jatkettiin lenkki loppuun. Mitään erityistä en ole sen menossa huomannut näin jälkeenpäinkään, mutta K on just sellanen että ei varmasti helpolla näytä vaikka johonkin sattuiskin. Varasin nyt vielä varmuudeksi hierojan niin ei tarvi miettiä onko sillä joku lukossa.

Tampere KV oli ja meni, tuloksena taas se ERI, mutta ei sen erikoisempaa... Arvostelun meinasin tähän kopsata, mut en löytäny sitä enää mistään! Oisko eksyny lehtiroskiskasaan(?) Sinänsä arvostelussa ei ollu mitään mieleenpainuvaa, mutta olin ite tosi tyytyväinen Kertun käytökseen. Käytiin edeltävänä viikonloppuna mätsärissä jossa se jostain kumman syystä pelkäsi tuomaria! Ei ole ennen käyttäytynyt niin, mutta luulen että tässä parrakkaassa lippispäässä oli sen mielestä vaan jotain epäilyttävää. On meillä ennenkin miestuomari ollut ja mennyt ok. Saatiin sininen nauha ja paniikki siitä että Kerttu pelkää tuomareita :D Näyttelytreeneissä pari päivää ennen KV:tä Kepa oli taas ihan rela ja mittatikkukaan ei häirinnyt. Mittatulos säikytti, kun kuulin sen olevan 45 cm!! WAS? Kylhän tää vielä viimeks medi oli! Mutta huomattiinkin, että mittatikun yks osa oli väärinpäin. Oikea tulos näytti jotain 41cm, whiuh ;)  

Näyttelyt on taas hetkeks näytelty ja Kerttu sai ihanan kesäsiilin :)