Viikkoon on mahtunut taas paljon ja myös yksi ikävä käänne. Viikonloppuna tuli käytyä eläinlääkärissä
Kertun venähtäneen jalan kanssa. Mulla katse vähän vältti niin Kerttu oli jo ampassu porukoiden piharaput ylös
ja oli matkalla alas kun huomasin tilanteen. Loput pari rappua tultiin sitten alas kuperkeikkaa.
Oikea etujalka ei kantanut lainkaan ja Kerttu parka vaan ulisi:( Kiirehdittiin siitä heti eläinlääkäriin.
Siellä oli hirveet jonot ja jouduttiin odottamaan jotain 1,5h Kerttu sylissä! Olin jo ihan surun murtama, mitä
jos jalka on murtunut ja mitä jos sille tulee nyt ties mitä kasvuhäiriöitä ja voiko agilitysta enää haaveillakkaan
ym...

Laskettiin Kerttu tutkimuspöydälle, mutta yllätys olikin suuri - Kerttu ei lyhistynyt eikä kiljunut,
seisoi ihan nätisti pöydällä. Lääkäri laski potilaan lattialle kävelemään, ei nilkuttanut, alkoi jopa venytellä!
Ell tutki vielä jalkaa, väänteli ihan ihmeellisiin asentoihin, peineli ja taitteli. Ei ääntäkään!
Lääkäri sanoi, että selvittiin säikähdyksellä ja siinä oli ollut vain hetkellinen venähdys. Antoi kuitenkin
kipupiikin ja lääkettä mukaan pariksi seuraavaksi päiväksi. Kerttu ei sen jälkeen ole arastellut jalkaa yhtään,
joten päätettiin jättää lääke antamatta.

Se oli kyllä niin kamala kokemus, että varmaan katson tulevaisuudessa tarkemmin ton liikkeitä! Kerttuun on
näissä parissa viikossa ehtinyt kiintymään ihan hirveästi ja se on rakas perheenjäsen jo.

On meillä mukavaakin ollut. Viikonloppu oltiin taas maalla, ja pääsi leikkimään veljen poikien kanssa. Ne oli kyllä ihan rakastuneita meidän pentuun.

Kerttua jouksutettiin vielä ennen jalan venähdystä..

skitso-kohtaus


Välillä syötettiin namupaloja


Nähtiin myös miehen veljen lapsi ja niiden koira. Romeo, labbiksen kaltanen "jättiläinen" oli kyllä Kertusta hiukan pelottavan iso. Myös naapurin koiranpentua käytiin moikkaamassa, mutta siitä ei ollu leikkikaveriksi sen ujouden takia. Kerttu meni nätisti häntä heiluen katsomaan, mutta toinen juoksi heti karkuun häntä koipien välissä.

Kerttu pääsi kontaktiin myös kuolleiden siivekkäiden kanssa. Tapsa oli saanut sorsan ja K sitä haisteli,
mutta siihen se oikeestaan sitten jäi.

Tapsa halusi harjotella noutoa kuolleella pikkulinnulla (siiven nouto
onnistuu jo ihan hyvin), ja se sujui kuin vanhalta tekijltä!

Höyhenturpa...


En tiedä vaikuttiko Kertun hepulinen mielentila
asiaan, mutta ei yhtään arastellu ottaa lintua suuhun. Koitettiin sillä sorsalla tehdä Kertulle laahausjälki, kun
olen huomannut että se tykkää käyttää nenäänsä ja etsiä namipaloja kämpästä ym. Saattoi olla, että Kerttu oli
liian energisellä tuulella hommaan, ei tajunnu ideaa sitten meinaa yhtään. Kaikki muu ois kiinnostanu siinä
vaiheessa enemmän kun joku maan haistelu... Ehkä joku toinen kerta, kun on vähän rauhallisemmalla tuulella.
Ollaan käyty metsässä tarpomassa ja se sujuu Kertulta tosi kivasti ja näkee, että siitä se nauttii.
Ei enää tarvi koko ajan varoa sen päälle astumista, vaan se irtoaa hyvin jo kauemmaskin
(ei kuitenkaan häviä näköpiiristä, ja tottelee "tänne" käskyä kuin unelma:)).

Maahan meno on juuri opettelun alla, tarvitsee käsimerkkiä siihen vielä. Muita "temppuja" ei olla vielä opetettu,
mutta esim. korvien nyppiminen ja putsaus, kynsien ja tassukarvojen leikkaus sekä hampaiden katsominen
onnistuu ilman taistelua. Ollaan näitä tehty useesti ja suosiolla aina Kertun ollessa väsynyt.

Sisäsiisteys on edistynyt ja välillä Kerttu jo meneekin oven taa seisomaan ja pyytää ulos. Päivittäin silti tulee
vielä vahinkoja.

10-viikon iässä Kerttu painaa 4,3kg! Pieni kasvypyrähdys...

Luin tossa ekojen päivien postauksia Kertusta, kuinka se on niin ihana kun ei pure käsiä ym. Ne voi unohtaa,
roikkuu ihan kiitettävästi vaatteissa, puree sormia ja välillä naamaa ja korvaakin. Mullan lisäksi kaikki muu
maistuis sille: sora, lehdet, kukkaset, asfaltti, betoniseinä...

Yhtä asiaa olen tässä miettinyt, meinaan Kerttu ei oikein ymmärrä kun sitä toruu. Vaikka sanoisin lujaa ja
kiukkuisella äänellä, tää vaan heiluttaa häntää ja luulee että se kuuluu leikkiin! Ei siis todellakaan mikään
pehmeä tapaus... Mikä on toisaalta hyvä, mutta miten sen sais ymmärtämään että tää ei nyt käy päinsä ja mamma
ei tykkää? En nyt haluais alkaa voimakeinojakaan käyttämään... Jos siltä yrittää saada jotain esim.
pois suusta ja se on riehakas, se vaan ärisee enemmän ja villiintyy lisää...

Mitäs muuta, neiti jahtaa häntäänsä ihan säännöllisetsi ja sitäkin olen miettinyt mistä johtuu. Onko sillä liian
vähän virikkeitä ja toimintaa? Ollaan kyllä yritetty paljon sen kanssa leikkiä, touhuta ja antaa aivonystyröillekin
työtä. Ehkäpä se on pennulle normaalia ja loppuu vanhetessa? Välillä vaan ärsyttää kun yks menee hulluna ympyrää
ja puree häntäänsä niin että ihme jollei satu. Ja sitten kävelee tyyliin päin seiniä kun huippaa...

Viime viikolla Kerttu vietti muutaman päivän yksin kotona n. 3h pätkiä (tapsa kävi ruokkiksella kattomassa).
Yksinolo sujui hyvin, mitään ei ollu tuhottu ja tyttö on kömpinyt unisena vastaan kun ollaan tultu kotiin.
Tän viikon Kerttu on ollut mun mukana töissä toimistokoirana. Se on viihdyttänyt työntekijöitä ja ollut
aika nätisti. Se nukkuu suurimman osan ajasta ja on ollut ihanan hiljainenkin. (Vain ruokakupin laskemista
yrittää nopeuttaa meluamalla..)

Kerttu löysi päärynän