...ja Kerttu kaikkia. :)

Olen niin ylpeä tosta tytöstä!

Tänään ollaan koettu kaikenlaista uutta ja mukavaa. Käveltiin bussipysäkille remmin kanssa, ja se meni tosi hyvin! Aiemmin olen koittanut sisällä pitää välillä pantaa, eikä se siitä oikeen mitään oo sanonu, mitä nyt välillä rahnuttaa sitä. Mutta kun lisättiin remmi kiinni ja käytiin takametässä koittamassa, ei enää ollukkaan niin hauskaa kun Kerttu huomas ettei pääsekään minne haluaa. Sai pienet hepulit.... No, tänään ryhdistäydyin koittamaan uudestaan ja meni toooosi hyvin! En päästänyt hihnaa paljoa kiristymään, ja Kerttu kulkee muutenkin nätisti lähellä niin ei tullu paljon tarvettakaan. Kutsumalla tuli nätisti luokse ja taas päästiin jatkaa matkaa...

No, sitten nähtiin bussipyskillä ekat koirat. Näin jo kauempaa että ne tuli ja siirryttiin sitte Kertun kanssa vähän syrjemmälle. Ne rupes rähjää sieltä kauempaa ja olin varma että  Kerttu pelästyy ja tulee jalkoihin, mutta mitä  vielä - Kerttuhan oli ihan häntä tötteröllä ja sano takas pari kovaa sanaa! Nähtiin vielä kultsukin samalla pysäkillä ja menin taas kauemmas ja annoin kertulle nappulan. Kultsu oli hiljaa ja niin oli meijänki tyttö, mahtokohan edes huomata koko koiraa.

Bussi tuli ja matkattiin n. 30minuuttia keskustaan. Kerttu oli kiltisti ja hiljaa koko matkan, eikä matkapahoinvoinnista tietoakaan! Olin menossa näyttämään pentua työpaikalle, mutta siinä n. 200 metrin matkalla joku 5 tyyppiä tuli ihmettelemään mun suloista pentua. Kerttu lähti tosi reippaasti kävelemään mun kanssa kadulla kun päästiin ulos bussista, vaikka hälinä oli kova ja ihmisiä joka puolella. Kerttu keksikin äkkiä, että ihmiset on tosi kivoja, ja olis ollu pakko päästä moikkaa jokaista vastaantulijaa. :) Siinä heti alkuunsa kävi nolosti kun Kerttu päätti hypätä yhden papan päälle liikennevaloissa... No, jotain mä siinä pahottelin, mutta ei sitä onneksi tuntunu haittaavan.

Vo sitä mielenkiintoa, huokailua ja niitä ihailevia katseita mitä Kerttu saikaan kaupungilla aikaan! Hassua kyllä tää koiranomistajan elämä, kun vieraat ihmiset tulee juttelemaan ja kyselemään kaikenlaista! Mua jopa pysäyteltiin tiellä pariin otteeseen tyyliin "anteeks onko sulla kiire voinks mä silittää sitä..."

Kerttu sai myös kontaktia lapsiin, kun pari n.3 ja 5-v:tä tuli vanhempansa kanssa kysymään saako silittää. Sanoin että varovasti voi, kun en oikeen tienny miten Kerttu reagoi, mutta oli ihan rakastunut lapsiin.  Ne onneksi osasi nätisti olla koiran kanssa kun niillä  oli kotonakin. Kerttu nuoli kaikkien naamat ja sulatti sydämiä ihan kunnolla <3

Kaikenlaista ihmiset kyselikin, rotua, ikää, mistä oon hakenut ja mikä kennel, hintaa ja... mitä vielä! Kerttu sai ihailua tietty ulkonäöstään "kuin lelukoira stockan hyllyltä", karvan pehmeydestä, ihanasta silmien väristä ja iloisesta ja rohkeasta luonteesta. Myös hänen hienoa hihnakävelyä ihmeteltiin (sitä myös mä ihmettelin, oli kuin olis  kulkenu hihnassa jo monesti).

Työpaikalle kun vihdoin päästiin, niin kaikki käytiin moikkaamassa täydellä riemulla ja sitten nukahti yhden jalkoihin tyytyväisesti.:) musta on ihan kiva, että Kertulla ei oo mitään pakkomiellettä seurata mua koko aikaa, vaan jäi tyytyväisenä hengaamaan muiden kanssa, vaikka mä vaihdoin huonetta.

Bussimatka kotiin meni yhtä mallikkaasti kuin tulokin.

Että mä oon ylpeä tosta otuksesta!! :) Seuraavaks vois tietty alkaa opettaa sitä, että huomiota saa vain sillon kun on kaikki tassut maassa. Tästä kun nää syksykelit alkaa puskea päälle nii ihmisistä ei vältisti enää ookkaan niin ihanaa kun mun kurapallero hyppää syliin.... 

Ainiin, Tapani ei ollukkaan vielä nähny Kerttua kotioloissa kun sattu Norjan reissu just siihen v-lopulle. Käytiin nyt aamuyöllä hakemassa Tapsa kaupungilta ja ihan hyvän vastaanoton uusi isi saikin, kunnon naamapesun.:)

Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä illalta. Tänään ei ookkaan ehtiny kuvailla kun on ollu niin paljon touhua...