Elossa ollaan, on vaan ollut mukamas niin kiireistä ettei oo ehtiny/jaksanu päivitellä blogia hetkeen.

Kerttu on päässy sorsastamaan nyt jo 3 kertaa ja ihan hyvin on kuulemma menny. 




Ite en oo vielä päässy mukaan kattomaan, ehkä ens vuonna sitten. Kerttu on pari kertaa sorsastuksen jälkeen ollu niin täynnä takiaisia, että hermo on menny nyppijöillä ja nypittävällä, mutta päästiin niistä kuitenkin ilman kaljuks ajelua. Tapsa ostikin sitte Hurtan lahkeellisen kurapuvun suojaamaan turkkia.

Ilmat on jo sen verran kylmät, että Kerttua alkaa paleltaa veneessä istuskelu vedestä noudon jälkeen. Hommattiin sille "märkäpuku", tai sellanen neopreeniliivi mikä lämmittää ja samalla suojaa raappeilta. Lisäks siinä on pienet kelluttavat tyynyt kyljissä ja kahva josta sen saa näppärästi veneeseen. Kerttu on ihan pro:n näkönen se päällä, oikeen maastokuvioitu puku ja kaikkea:D Täytyy lisätä kuva kun saan aikaseks napattua.

Syyskuun alussa Kerttu lunasti synttärilahjansa (fyssariajan), ja käytiin Karhumäen Elinalla kattomassa onko paikat kunnossa or not. Oli tosi mielenkiintosta kuulla miltä se näyttää ja tuntuu, kun ei itellä ollu hajuakaan. Ensin katottiin liikkeitä ja kuulemma Kerttu peitsaa helposti varsinkin hitaasti kävellessä. Ravatessa ok. Ravilenkkejä tarttiskin ottaa ohjelmistoon vapaana metässä juoksemisen lisäksi.

Elina sanoi, että mitään lukkoja tai pahoja jumeja ei oo, mutta keskiselässä oli jotain kireyttä johon saatiin laserhoitoa. Toista takajalkaa Kerttu ei oikeen antanu suoristaa heti, mahtoko olla jännittystä vai jotai muuta(?) Kerttu osasi olla aika hyvin uudessa ja jännässä tilanteessa, mutta välillä yritti nousta kyljeltään ja lopuksi läähätti jo aika lailla. Eikä se kyllä missään vaiheessa osannut kunnolla rentoutua. Elina kuitenkin sanoi, että tosi hienosti nuoreksi vilkkaaksi koiraksi malttoi olla aloillaan.

Oli mukava kuulla, että Kerttu näytti Elinan silmään rakenteeltaan sopusuhtaselta ja hyvän malliselta. Kehui myös Kertun luonnetta ja ulkonäköä muuten.

Uutta aikaa ei tarvinnu varata, mutta saatiin ohjeita syvien lihasten treenaukseen ja niitä ollaankin jo alettu vahvistaa.
Keväällä vois käydä uudestaan kattomassa mikä tilanne, ellei mitään vaivoja ilmene. 

Lihashuoltoon liittyen otettiin osaa myös Tappien järjestämään koirahierontaluentoon. Susanna Myllynen, juuri valmistunut koirahieroja kertoi teoriaa lihashuollosta ja opasti meille sivelyhieronnan perusteita. Ihan hyvä tietää miten voi itse turvallisesti hieroa ja rentouttaa koiraa.  

Käytiin tuossa yks viikonloppu Tappi-porukalla ajamassa koirille verijälki. Tää oli siis Kepan toinen kerta, eka kertahan ei menny ihan putkeen... Mutta nyt lähtökohta oli jo paljon parempi. Jälki oli lyhyt, ehkä 20 m ja Kerttu oli jäljelle mennessä ihana oma innokas itsensä ja täynnä virtaa. Alkumakauksen haisteli tooodella tarkasti ja oli vähän jännittynyt. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin sillon ekalla kerralla. Sillonhan se ei tehny muuta ku pälyili ympärilleen
häntä koipien välissä ja puhisi. Nyt lähti seuraamaan jälkeä, tosi hitaasti (mutta varmasti) ainakin muutaman metrin:)
Tarvitsi jonkin verran rohkaisua, pientä pälyilyä ja ihmetystä oli havaittavissa. Päästiin kuitenkin lopulta kaadolle
asti ja tällä kertaa Kerttu jopa huomasi, että lopussa oli sorkka. Haisteli sitä tarkasti, muttei kuitenkaan ottanut suuhun. Kerttu sai paljon kehuja ja kissanruokapurkin, jonka söi mielissään tyhjäksi. Ekalla kerrallahan touhu oli siitä niin järkyttävää ettei namitkaan kelvannu! Jäi hyvä fiilis, ja ehdottomasti mennään uudelleen! Luulen, että se idea pikkuhiljaa Kertulle valkenee ja menoon tulee lisää varmuutta.

Samana viikonloppuna päästiin koittamaan Kertun kanssa myös haun alkeita. Makkararinkiä tuolle on joskus pikkupentuna vesikoiralenkillä otettu, mutta tällä kertaa tyypit istuivat vähän hajanaisemmin metsässä eivätkä kutsuneet luokse. Ajattelin, että Kerttu olisi saattanut niille pöhistä tai pitää epäilyttävänä, mutta sinne se juoksi innolla jokaisen luokse syömään nameja. Hakuilua olis mukava päästä koittaan uudestaankin.

Mitähän vielä... Oltiin yks viikonloppu kaverin luona Lavialla ja heillä asusteli siellä Miska-collien lisäksi 3 kissaa.
 

Kissat ja Kerps eivät mahtuneet samaan kuvaan...

Kerttuhan ei ole nähnyt kissoja ennen (paitsi naapurin pihalla ja niitä pitää tietysti haukkua). Kissat ovat kyllä sinut perheen oman koiran kanssa, mutta vieraisiin koiriin välit pidettiin viileänä. Pidin ensin Kerttua hihnassa, kun pelkäsin että se juoksis suin päin tutustumaan katteihin ja sais kynsistä silmään. Hassua kyllä, Kerttu osas heti varoa niitä. Äiti-kissa teki kyllä selväksi, että olis syytäkin pysyä kauempana, niin kamalasti se sähisi ja sylki Kerttua kohti. Kerttu tais viettää aika unettoman yön, kun nukuttiin vierashuoneessa joka tais olla äiti-kisun lempipaikka.

Yhdessä vaiheessa tosin heräsin yöllä niin, että Kerttu ja äiti-kissa nukkuivat molemmat meidän kanssa samassa sängyssä. Se hetki ei kyllä kauaa kestäny... Kerttu oli seuraavana päivänä aivan naatti. Tais olla hiukan stressaavaa asua samassa talossa kissojen kanssa.

Meidän syksyyn on myös kuulunu sienestys. Tossa meijän takametässä on suppareita niin paljon, että jopa mä oon onnistunu niitä sieltä bongaamaan!:D




Näistä on kokkailtu monenlaista ja osa on päässy pakkaseen, kuivaukseen tai kavereiden suihin... Oispa kanttarellejakin löytyny yhtä paljon. Kerttua ei onneks sienet kiinnosta, se keskittyy vaan keppien nakerteluun ja spurttailuun.

Agilityn saralla meillä on ehkä pienoinen kriisi meneillään. Kertun lähdöt, ne ei vaan toimi! Meillä oli tässä pari kuukautta sitten teematunti jossa keskityttiin vain treenaamaan lähtöjä. Siellä Kerttu osasi hienosti odottaa, mutta nykyään ei sitte millään. Kerttu menee niin kierroksille agikentällä, että mullakin tahtoo pinna kiristyä. Se huutaa häkissään radan rakennuksen ja muiden suoritusten ajan ja kun sen lopulta pääsee ulos niin se on aivan vauhko. sillä ei riitä maltti pysyä paikallaan ja saattaa singota ja vetästä puol rataa omatoimisesti ja sitten vaikka käydä repäsemässä kouluttajan huppua.

Otetaan vastaan vinkkejä, millä sais vaikka hiukan kierroksia laskettua... Olis kiva, kun se odottelis siellä häkissäänkin hiljaa, mutta mikä mua vasta risoo on se, että se on nyt parina vikana kertana ottanut haukahdukset myös radalle! Ja mä en kestä!!! Mä en halua haukkuvaa koiraa kentälle! Voisko sitä jotenkin saada karsittua? Tai no vois kai, jos vaikka ekasta haukusta siirtäis sen takas häkkiin? Mutta ohjatuilla kerroilla siinä saattais jäädä omat treenit vähä vähäsiksi...:) Meillä on nyt pentu- ja alkeisagility Tappien ja Pirkkalan piskien kautta käytynyä ja tässä kuussa alotetaan uudessa ryhmässä Tamskilla. Jännityksellä ootellaan...! Vaikka tuossa nyt tuli vähän avautumista niin kyllä tää laji silti edelleen on meidän favourite. Oishan se nyt ihan liian helppoa ellei ois mitään ongelmia??
Kerttu on kuitenkin hirmu motivoitunut, nopea ja innokas (ja ohjaajakin on ainakin motivoitunut ja innokas:)). 

Kävin tuossa viime viikolla Koiranpäivien Möllistä kisaajaksi -luennolla. Siellä selkeni moni asia ja sai hyviä käytännön vinkkejä tulevaisuuteen. Mukaan tarttui mm. agilityn sääntökirja. Ei sillä, että meillä kisaamiset ois mitenkään ajankohtaista, mutta kyllä me vielä joskus!:D Ehkäpä ens vuonna möllimeininkejä?

Kisaamisista puheen ollen, me startataan meidän näyttelura 22.10! Ilmottauduttiin spanieleiden erkkareihin Hyvinkäälle ja voin kertoa, että kyllä jännittää jo etukäteen! En tiedä mitään mistään! APUA!