Lauantaina käytiin taas kattomassa pentuja. Ikää oli siis tasan neljä viikkoa. Kyllä ne vaa kasvaa nopeeta, ja mun mielestä turkki oli kasvanu kans tosi paljon. Kävely oli jo varmempaa ja leikit edistyneempiä, ihan uusia ääniäkin kuului joidenkin suusta.;) Pikkuset pikkuset hampaat oli myös puhjennu, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.

Sain syöttää pentusille jauhelihaa ja hyvin meni kaupaks.

Tyttöjä taas vertailtiin ja olin huomaavinani, että tää ruskeempi oli vähän "jötkömmän" tuntunen. Ei neiti kyllä kauaa malttanu pysyä sylissä kun jo piti päästä juoksentelemaan. Tää ääntelehti jonkun verran sylkyssä, ja muutenkin on kuulemma melko äänekäs tapaus:)

Kirjavampi tyttö oli vähän siromman tuntunen. Hän maltto yllättävän hyvin mun sylkytystä ja kävi ihan maate reidelle haukottelemaan.:) Ei pitänyt mitään ääniä nostelun lomassa ja on yleisestikin siskoaan hiljaisempi ainakin tässä vaiheessa.

Siinä mielessä hiljasempi olis kyllä näppärä, jos ja kun vien pentua töihin mukaan niin muilla ei menis heti hermot..:D 

Siis voi käääk oikeesti enää kolme viikkoa pennun tuloon, tai siis vähän alle jo!! En varmaan käsitä sitte ku se oikeesti tulee että nyt se oikeesti on tullut ja se on siinä!:D Tuntuu, että sitä on odottanut jo iäisyyden, mutta nyt taas aika meneekin tosi nopeeta. Joku kolme viikkoa menee ihan hujauksessa! Oonko mä nyt valmis? Apua, voiks jo alkaa panikoimaan??

Koirakirjoja on tullu luettua jonkin verran... Ihan hyviä juttuja sieltä on tarttunut, mut jossain vaiheessa alko vähän ahdistaa teenkö nyt varmasti kaiken oikein ym. Rauhoittavat signaalit -kirjan jälkeen tuli vähän sellanen olo, että ompa koirat pelottavia:D tai että jollen olis ollu paljoa tekemisissä koirien kanssa ennestään ni luulisin varmaan että eihän niille uskalla tehdä mitään tai käyvät puremaan... Olihan siellä mielenkiintosia juttuja mitä en oo ennen tiennyt, varmaan alkaa kattoa koirien kieltä tarkemmin. Mutta kyllä mä silti haluan mun koiraa halata ja pusutella, sen täytyy vaan kestää se...;)

Niin, ja oon varmaan supertarkka kaikesta, mikä liittyy meijän pentuun. Että saas nähdä millon tulee eka perheriita. Nalkutan varmaan koko ajan miehelle ei noin, ei noin, eiiiiiii!

Sit just kaikki käskyt ja sellaset, kun pitäs miettiä mitä sanoja alkaa käyttää ja koulutustyylejä on kans niin paljon. Tai no positiivisella vahvistuksella mennään, mutta anyway, pitäskö kanssa naksutella ja kuinka paljon, pitäskö ottaa jossai välissä pillikin mukaan metsäjuttuja ajatellen, ja mites ne käsimerkit... Toivottavasti pentu ei mee ihan sekasin...:) Ehkä se siitä lutviutuu, ei pitäis stressata liikaa.