Nättejä päiviä mahtunu viime viikoille ja ollaankin käyty muutamaan kertaan soutelemassa/kalastamassa Kertun kanssa.

Kerttu nauttii järvi-ilmastosta :)


Tuulitukka




Kerttu pääsi tekemään tuttavuutta lahnan kanssa. Ei ollu tyttö mitenkään kiinnostunu sätkivästä suomukkaasta.
Vähän nuuhkas ja jätti omiin oloihinsa.

Draamaakin on mahtunu pariin viikkoon. Katselin uutta laukkuani ja heitin täytepaperit lattialle ja katoin, että Kerttu alkoi niitä repelemään. Ok, ompahan jotain tekemistä. Havahduin kuitenkin laukun ihastelultani Kertun epämääräiseen maiskutukseen ja paprujen joukossa oli tietty sellanen silican gel "do not eat" -pussi! Soitto myrkytyskeskukseen onneksi huojensi oloa, ei kuulemma ole vaarallista ainetta. (Ja muistutti vielä, että eläinasioissa ei heille sais soittaa vaan eläinlääkäriin..) Onneksi Kerttu ei siitä sisällöstä paljoa ehtiny napostella, mutta kyllä nyt kattellaan vähän tarkemmin mikä on sallittua revittävää..   Onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Ja säikähdyksellä selvittiin myös mettälenkiltä, jossa Kerttu astui käärmeen päälle. Näin käärmeen edessä polulla ja siinä samassa katoin missä Kerttu, nyt koira kiinni, ni sieltä se jo juoksi vauhdilla mun luokse! Sitte vaan toivoin, älä astu päälle, älä astu päälle, ja astui... Onneksi oli sateista ja koleeta, käärme vaan vähän nytkähti eikä yrittäny purra. Lisäksi se suurella todennäkösyydellä oli rantis (ainakaan kyyn sahalaitaa ei ollu). Mutta loppulenkin kuljin niin nenä maassa, että jos ois vastaantulijoita tullu ni ne olis kyllä jääny varmaan huomaamatta.