Meidän 3 kk:n ( ) treenitauko on nyt taakse jäänyttä elämää. Vähän jänskätti mennä pitkästä aikaa agitreeneihin, kun en tiennyt miten Kerttu käyttäytyy ja tuleeko mistään mitään.. Mutta tulihan siitä! Kerttu maltto odottaa lähdöissä ja jakso keskittyä tosi kivasti! Tämän viikon omatoimiaksailut meni hyvin myös. En tiedä oliko syynä osaks sekin, että paikalla oli molemmilla kerroilla vaan pari muuta ryhmäläistä ja ei ollut sitä ylimäärästä hälinää ja haukkua, mikä varmaan saa Kertun kierrokset nousemaan entisestään. Koska tänään, kun oltiin Tappien järkkäämässä Jänesniemen Elinan koulutuksessa, niin Kerttu oli kuin toinen koira. Oliko sitten syynä eri paikka, eri ihmiset tai se että joutui odottamaan vuoroaan pari tuntia, niin se kävi ihan ylikierroksilla... Ei malttanut pysyä paikoillaan alussa lainkaan ja muutenkin oli aika sählä ja napsi mua välillä vaatteista ym.. Elinalta saatiin hyviä ohjausvinkkejä ja oli kiva, kun edettiin ihan rauhassa ja keskityttiin siihen että ohjaukset ja koira menee oikein (eikä vain yritetä vetää rataa läpi tyylillä kun tyylillä). Radalla tais olla yhteensä n. 30 estettä, mutta me edettiin vissiin esteelle 7 asti, sekin kahessa pätkässä :). On siitä jotain videomateriaaliakin olemassa, mutta en oo vielä uskaltanu kattoa, luultavasti ihan julkasukelvotonta :D

Tokossa startattiin nyt Herhaun ALO ryhmässä. Siellä huomasin, että Kerttu ottaa nyt tauon jälkeen tosi helposti häiriötä muiden haukkumisista ja alkaa pälyileen/keskittymiskyky herpaantuu. Tauon aikana ollaanki oikeestaan treenailtu vaan sisällä, niin tosi kiva päästä taas "häiriön keskelle". Perusasento tarvis ottaa tehotreeniin, se on vähän niinku sinne päin... ja paikalla makuu tarvii vielä aikaa että oikeasti sen siihen uskallan jättää ja luottaa ettei nouse. Ei sillä että muut liikkeet ois kisakunnossa (ei tod) mutta noi nyt ensinnä. Koitettiin myös ekaa kertaa noutoa. Kyllähän Kerttu osaa hakea, esim. lintua, mutta ei silleen tokomaisesti. Musta tuntuu, että siinä tulee olemaan iso homma. Sillä on ensinnäkin ongelmia pitää nätisti suussaan mitään puista (väylää), toisaalta se helposti myös tiputtaa ennen aikojaan (olen varmaan liikaa tehnyt namivaihtareita). Saatiin läksyksi seuraamista kapula suussa. Katotaan kuin käy....

Pari viikkoa sitten kun oltiin Uudessakaupungissa, niin siellä oli jo metsäkin ihan sula! Ois voinu vaikka vetää verijäljen jos ois ollu tarvikkeet mukana.








Majava





Mitä isäntä edellä, sitä koira perässä...

Niin, ja se mun autokin on taas kunnossa!! wuhuuu! jännitti että millanen lasku siitä lävähtää, mutta oli ihan positiivinen yllätys kerrankin: 27,5 e! Ei siellä mitään sen kummempaa ollu kun että talvella ei kuulemma sais käsijarrua pitää päällä sillee montaa viikkoa putkeen... se oli jotenkin jäätyny. No, onneks kohta on kesä :)

Viime viikonloppuna käytiin taas Tappien kera Hyvinkäällä

Saukko


paikoillanne, valmiinanne....

Nyt kevään aikanahan pitäis Tampereellekin avautua koirauimala. Se täytyy kyllä ehdottomasti käydä tsekkaamassa! Ois hienoa kun talvella vois käydä säännöllisesti uimassa, tää kun on Kertulle niin rakas harrastus.

Muutama uusi lajikokeilukin on tänä keväänä tiedossa. Innolla odotellaan Tappien hakuryhmän starttaamista ja koiratanssiin tutustumista!

Me ollaan löhöilty myös helmikuu. Auto seisoo edelleen lumikinoksen alla ja ei sitä vissiin ennen plussakeliä saa tosta korjattua. Ja, ilman autoa ei voi harrastaa! paitsi kotona...

Ei olla päästy koko vuonna yksiinkään aksa- tai tokotreeneihin, yhyyy :( Eikä hyvältä näytä jatkokaan. Kertulla röhisi aamulla hengitys hassusti. Nyt ei oo tosin töiden jälkee tullu ku yks vinkuhengitys, mutta pelottaa jos sille ny puhkee joku kennelyskä! Siinä on sit taas pakollista taukoa kaikkeen. Ja kaikkein eniten harmittaa, että meillä ois huomiseks ollu kimppa-aika luustokuvauksiin, joka joudutaan nyt jättää välistä ettei tartuteta muita kyytiläisiä. 

Oli meillä sentään kiva kokonainen viikonloppu siskon ja raksun luona.
Lenkkeilyä auringonpaisteessa, herkuttelua ja koirahöpinöitä :)

Tapsa opasti tyttöjä poseeraan


varjo jäi kuvaan


..Kerttu ei


Tutkimusmatkailijat

Rakelilla oli ihana keppi..


Näiin hieno


No mut hupsis kuis se nyt tolleen...


se on silti mun!


Kepa jäi nuolemaan näppejään taas...

Kertun juoksut, auton hajoominen ja viime päivien järkyt pakkaset on kaikki osaltaan hankaloittanu meidän treenaamisia. Kerran käytiin Huugo-koikkerin kanssa hyppytekniikkaa hiomassa, mutta ohjatut treenit on jääny tammikuussa väliin. 

Käytiin me tuossa veljellä Espoossa matkamessuviikonloppuna ja Kerttu pääsi samalla reissulla moikkaamaan Fogi-siskoaan.

 
Kerttu kylässä, lumipallot tarttui lyhyempäänkin turkkiin

Fogilla oli kiva fresbee


Ja kohta sitä oltiinki yhtä lumiukkoa :)

Tytöt pääsivätkin tästä suihkukäsittelyyn... 

Viime viikonloppuna uskaltauduttiin jäälle (tosin kyseessä oli ihan minijärvi).

Tapsa halus kokeilemaan pilkkijuttuja ja Kerttu osallistui parhaansa mukaan toimintaan (mm. rikottamalla sohjokauhan ku silmä vältti..:))

Kerttu yrittää vissiin laajentaa pilkkireikää avannoksi..?

Eilen tuli myös ilmotettua Kerttu Tampere KV:hen. Nyt sitte kasvatellaan turkkia (ja yritetään  treenata seisomista) toukokuuhun asti.;) 

Uudenvuodenaattona käytiin tekemässä lenkki Niihamassa Tappi-porukalla. Ilma oli ihana ja lenkki mukava!

Kerttu ja koikkerikamut Huugo & Ella 

Huugo on Kertun hyppytekniikkakaveri ja tällä kaksikolla kemiat ja leikit kohtaavat tosi hienosti! :)  


Lenkin varrella törmättiin useempaankin vähän haasteellisempaan ojan ylitykseen, mutta noin vaan koirat ja omistajatkin(!) tasapainottelivat ja säilyivät kuivana...:)

slooowly, sloowly.... 


Paitsi että Kertun mielestä kuivana pysyminen oli ihan toissijasta. Olihan matkan varrella paljon pieniä hauskasti pintajäätyneitä lammikoita mitkä piti päästä tamppaamaan rikki.:D

Illalla meillä siis oli väsähtänyt vesikoira, joka kyllä kuuden maissa ekojen paukkujen aikana vähän höristeli korviaan ja tuijotteli ikkunasta mitä tapahtuu... Mutta äkkiä tuo antoi asian olla, eikä iltalenkilläkään paukut pelottanu.

Uudenvuodenpäivänä Kerttu yllätti ja aloitti sitten juoksunsa! Niin kun mä toivoin, että se olisi niitä vielä pari viikkoa jaksanu pidätellä, mut ei! :( Olin ilmottanu meidät 14.-15.1. Tappien järjestämään Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutukseen (jatkokurssille), mutta nyt täytyy tyytyä kuuneteluoppilaan osaan ja jättää Kepa kotiin mököttämään. Kerttu on ollu näiden toisten juoksujensa ajan muutenki vähän masentunu, väsyny ja poissaoleva. Nukkuu paljon ja välillä lähtee jo alkuillasta alakertaan sänkyyn tutimaan... Outoo...! Ja hellyyden kipeä ku mikä! Saas nähdä tuleeko mitään valeraskauksia niinku ekalla kerralla.

Eilen käytiin tontilla pitkästä aikaa, kattomassa onko loppuvuoden myrskyt kaatanu sieltä mitään puita. Eipä ollu, mutta tulipahan käytyä:) ja paistettua makkaraa...:) ja räpsittyä kuvia:

Rakas lumiturpa <3

Lunta, ja pakkasta! 

Klapihommia...


*hihhii* nykii nykii vaan! Kerttu on kyllä sellane metsuri ja silppuri metässä että oksat pois... 

joki, jossa Kerttu onneks ei tällä kertaa käyny kastautumassa...


  

Kivaa alkanutta vuotta kaikille! :)

Kaikissa blogeissa on ollut ihania koosteita menneen vuoden touhuista! Ja tavotteet,,, mä oon huono tekemään tavotteita. Mistä sitä voi tietää paljonko vuodessa ehtii ja kehittyy... No ehkä vois ihan kokeilumielessä jotain ympäripyöreetä tavotetta heittää kehiin.

Viime vuoteen on mahtunu paljon kaikenlaista. Viikottaisiin harrastuksiin meillä on kuulunu agility ja toko. Agilityn makuun ollaan päästy ensin Tytin hyvässä opetuksessa (pentu- ja alkeisagi) ja loppuvuodesta saatiin treenipaikka Tamskista, jossa nyt jatketaan Sallan opeissa ensi vuoteen. Meillä on käynyt hyvä säkä kouluttajien kanssa, luulen että ne ovat osasyy siihen, että itsellä on pysynyt motivaatio korkeella ja aina on kiva lähteä treeneihin. Kesällä osallistuttiin myös Ulla Kaukosen hyppytekniikkakoulutukseen ja sen jälkeen ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti tekemässä hyppyharjotteita Saaran ja Huugon kanssa. 

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2012!!

Meidän tokat näyttelyt ei menny mun mielestä niin hyvin ku ekat. En tiedä, mutta jotenkin Kerttu ei ollut nyt niin mukana menossa. Kun mentiin kehään, niin Kepa ensinnäkin järkytty ku naapurikehässä joku portugeesi ulvoi. Seisottaminenkin tuntu jotenkin ihan hirmu vaikealta taas.. ei sillä että oltais hirveesti panostettu sen harjotteluunkaan. Yksissä Tamskin näyttelytreeneissä käytiin ennen, muuten on jääny vähän vähiin.

Kerttu oli jotenkin jännittyneessä mielentilassa muutenkin, ja tutkimistilanteessa ei seisonu ryhdikkäästi vaan yritti nojailla mua vasten. Kaikesta huolimatta saatiin ihan hyvä tulos ja arvostelu. Mä en oikein tiedä miten nää lyhennykset menee, mutta ehkä jotain tällasta: JUN ERI, JUK3 (?). Yhteensä meitä tyttö-junnuja oli 4.

Ja tässä yx erinomainen kännykuva Kertun "seisottamisesta" :D

Tuomari Paula Rekirannan arvostelu:
Erittäin hyvän tyyppinen, sievä nuori narttu. Vielä kapea kallo, hyvä kuono-osa. Hyvä kaula ja rintakehä. Hieman lyhyt luisu lantio. Hyvät kulmaukset. Erittäin hyvä karvanlaatu. Kevyet liikkeet.

Tosi kiva ylläri oli, että nähtiin täällä Kertun sisko jota ei olla nähty sitten kasvattajalta lähdön jälkeen! Kyllä niissä vaan yllättävän paljon löyty yhteistä näköä. Paikalla oli myös Kertun iskä ja muitakin tuttuja nähtiin...:) Nyt tuleekin sitte vähän näyttelytaukoa kun Kertulta lähti turkki.  


TSADAAM!
 

Viime aikoina on vähän tuottanu päänvaivaa ja ahdistusta nää Kertun karkautempaukset. Sehän ei jäänyt tohon ekaan kertaan vaan K teki saman tempun parin päivän päästä myös agilityssä. Tällä kertaa ajattelin, kun ei ekan huudon jälkeen tullut, että nyt käyn hakemassa sen sieltä ja heivaan häkkiin. Treenikaveri yritti heti häätää Kerttua oman koiransa luota pois (tosi hyvä), mutta ei se liikuttanut Kerttua yhtään. Yritin napata sen kiinni, mutta ei se sitten ollutkaan niin helppoa kun etukäteen kuvittelin. Kerttuhan lähti siitä sit ravaan pisin hallia hepulipäissään, veti vähän esteitäkin siinä samalla... Lopulta se sit tuli luo, kun menin jököttämään seinän viereen enkä huomioinu sitä mitenkään.

Onneksi treenikaverit on mukavia ja ymmärtäväisiä, loppuaika siinä sitten juteltiinkin tilanteesta ja mietittiin ratkasuja. Tilanteista on nyt aikaa ehkä kuukausi, eikä homma oo ton jälkeen onneksi uusiutunu. Mutta ihan hirveä tilanne kun ei pysty luottamaan enää samalla tavalla ja omat ajatukset pyörii vaan siinä lähteekö se lätkimään.

Yhdistävänä tekijänä näissä karkailuissa on ollut mun mielestä ainakin se, että Kerttu on jo käynyt aika hyvin kierroksilla ja karkaamisvaiheessa se ei oo ollut käskyn alla/suorittamassa mitään pyydettyä. Ehkä sillä on siinä vaiheessa keittäny yli ja se on keskiny omaa actionia?

Meillä on viime aikoina mennyt tokotreenit tosi kivasti ja Kerttu aina ihan intopiukalla odottaa mitä se sais seuraavaksi tehdä. Se on ihanan motivoitunu ja täynnä energiaa. Ollaan saatu kehuja ja meille jopa ehdotettiin edistyneempien ryhmään siirtymistä, kun Kerttu on jo eskaritasoa parempi! :) Toko on viime aikoina alkanu maistua paremmin myös ohjaajalle, kun edistystä on tapahtunu. Agilityssäkin ollaan edistytty kontakteilla ja tais Kerttu pientä hajua saada jo kepeistäkin. Oon ollu ihan fiiliksissä näistä onnistumisista, mutta mutta...

Viime kertaset tokotreenit sujui taas yhtä loistokkaasti, melkein loppuun asti, mutta ei sitte kuitenkaan. Kerttu oli mulla vapaana ja leikin sen kanssa pallolla niinku ollaan aina ennenki tehty siellä, mutta sitte se yhtäkkiä sai päähänsä juosta toisen koiran luo. Ei se ennen oo muiden luo yrittäny painella. Nyt se päätti siis ampasta vieraan koiran luo, ei tullu luo käskystä vaan ehti käydä haistelemassa vähän. Tuli kuitenkin melkein samantien takas ja olin ihan tyytyväinen, lähin kävelee vielä kauemmas poispäin muista ja heitin palloa kauemmas. Kerttu läx pallon perään, mutta siitä suoriltaan täpöllä takas sen saman koiran luo ja tällä kertaa alko ihan rähiseen sille. Ja vähät välitti mun huudoista! (Ois nii pitäny laittaa se ton ekan karkaamisen jälkeen jo kii! tyhmä minä..)

Ja sitten ku mä olin niin TYHMÄ, että jatkoin vielä sen kutsumista vaikka olis pitäny lähteä vaan heti ekan huudon jälkeen paikalle ja tehä sille selväksi mitä mieltä olen tollasesta käytöksestä. Kyllä se sieltä sit lähti tuleen, en laskenu montako kertaa piti kutsua mutta ihan liian monta! Ja enhän mä voinu sitä siitä luoksetulosta tietenkään torua (vaikka sisäisesti kiehuinki). Niin, nyt se varmaan luulee että on ihan ok lähteä rähisemään muille kesken treenien, ja että voin mennä mamman luo sitte ku oon ensi saanu haukkua muita koiria, sitte ku itellä on sellane fiilis.

Mua niin ärsyttää kaikki! Miten Kertusta on tollanen rähjä tullu, ja mihin sen luoksetulot on kadonnu! Ja miks mä vaa huusin ja huusin ku oisin varmasti sen saanu kii siitä paikan päältä ja olisin päässy torumaan... Mua oikeen nolottaa koko homma, tuli sellane olo että oon epäonnistunu ton koulutuksen suhteen täysin eikä ees tee mieli mennä mihkää treeneihin tollasen urpon kanssa!

Ite on jotenkin vaa miettiny, että toivottavasti ei oman koiran päälle karkaa kukaan vieras koira, mutta nyt saakin pelätä että oma lähtee rähiseen muiden luo!! VOI KURJUUUS!!

Nyt Kerttu joutuu tehohoitoon, liina mukaan jokaselle mettälenkille ja pihapisullekaa ei pääse nyt vapaana. Alotettiin tänä aamulla ja tietysti se totteli ku unelma ku ei mitää häiriöitekijöitä ollu näkyvissä, mutta nyt ootetaan että saadaan niitäkin kuvioihin. Toi luoksetulo on PAKKO nyt saada satavarmaks, eihän tästä muute tuu mitään!

Ja rähinöimiseen laitetaan kanssa piste. Ainakin tosissamme yritetään. Onhan meillä ohituksissa ollut pientä rähinäongelmaa jo jonkin ajan. Riippuen vieraan koiran eleistä, ohitusmatkasta, mun namien hyvyydestä ja paikasta, ohituksista onnistuu ehkä fifty-sixty. Siihen otetaan nyt oikeen kunnon vastaehdollistamistreenit naksun avulla.

Oltiin muuten tässä pitkästä aikaa vesikoiralenkillä (viimesestä kerrasta vierähtäny varmaan jo puol vuotta). Kerttua jännitti! Se kulki melkeen koko lenkin mun takana ja yritti olla hirveen näkymätön muille. Ei tosiaan halunnu rähjätä kellekkään vaan lähti tilanteesta pois jos joku tuli liian iholle. Ehkä eri asia ku 10 vierasta koiraa tulee samaan aikaan haistelemaan...

Ja takaisin koirajuttuihin...

Korkattiin näyttelyuramme spanieliliiton pääerikoisnäyttelyssä 22.10. Hyvinkäällä. Yhteensä perroja oli ilmoitettu 109 kpl, juniorinarttuja oli meidän lisäksi 16.

Jännitti ihan älyttömästi ja jotain pientä mä siinä möhlinkin (en osannu mennä yhtäaikaa parin kanssa eestaas ravia, tiputin näyttelyhihnan, en tajunnu hakea arvostelulappua...). Kerttu ei hirveesti välittäny mun jännityksestä, vaan esiinty ihan ilosesti. Hienosti anto tuomarin (espanjalainen Antonio Garcia Perez) tutkia ja kattoa hampaat. Vähän tarttis vielä vaan harjotella seisomista ja seisotusta, mielummin Kerttu olis kehässä istuskellu. Saatiin kuitenkin punanen nauha, ja sen jälkeen mun pitikin jo käydä kyselemässä konkareilta, että mitäs nyt tapahtuu??:D Jatkokehästä tiputtiin vissiin naljäntenä (?) 

Kuva: Sami Osenius


Kuva: Tytti Käyhkö

Tässä seisotin Kerttua ja yhtäkkiä tuomari vieritti pöydän alta tennispallon Kertun jalkoihin :) Tällä tuomarilla oli muitakin eriskummallisia tapoja arvostelun ohella, mm. tömisteli koirien ohi, läpsäytti käsiä niiden naaman edessä... Pallon Kepa nappas suuhun ja tömistelystä ei onneksi välittäny. Mutta voihan siinä joku herkempi nuori koira säikähtää...

Sain mä sen arvostelunkin haettua myöhemmin ja se oli musta oikeen kivaa luettavaa: Very nice and feminine bitch. Excellent top line. Very nice head, perfect bite. Good front & rear. Moves very well. Suhtautuminen tuomariin oli merkitty rastilla: rodunomainen lähestyttäessä. Ja laatuluokkaan JUN ERI.

Tässä vielä pari seisotuskuvaa, kiitos Tytti!! :) 

Täytyy sanoa että jäi tosi hyvä fiilis päivästä! Oli kiva nähdä vanhoja ja uusia tuttuja ja paljon rotutovereita. Nähtiin myös Kertun isää ja isän siskoa (-> joka pärjäsikin hienosti ollen perrojen paras narttu:)) Muutamat kävi silittelemässä Kerttua ja saatiin myös kehuja turkista, vaikka se hiukan lyhykäinen ehkä olikin.

Vaan yks asia jäi harmittamaan, onnistuin jotenkin missaamaan Antonion luennon espanjanvesikoirista näyttelyn jälkeen. Oli kuulemma ollu tosi mielenkiintosta kuunneltavaa.

Voipi olla että innostutaan osallistumaan seuraavaksi tampereen ryhmänäyttelyyn 6.12.